Aatu (Alfred)

Aatu tuli minulle 6-vuotiaana keväällä 1999. Koiratonta elämää oli ehtinyt kulua Jeri-tiibetinterrierin jälkeen puolitoista vuotta, ja polte koiran hankintaan oli kova. Opiskelut olivat vielä kesken, joten aikuinen koira tuntui silloin vielä sinkkuihmiselle järkevältä vaihtoehdolta. Opiskelukaveri etsiskeli poikaystävänsä saksanpaimenkoiralle uutta kotia, ja niin Aatu päätyi minulle. Alkujaan Aatu oli ollut ns. huostaanottotapaus, ja sen mahdolliset paperit olivat jääneet matkan varrelle, eli tarkasta syntymäpäivästä tai suvusta ei ollut mitään tietoa. Ajattelin, että 6-vuotias saksanpaimen on jo rauhallinen ja enemmänkin ehtoopuolen kulkija. Väärin ajattelin. Aatu osoittautui ylitsepursuavan energiseksi ja loputtoman innokkaaksi toimijaksi. Vasta pitkälti yli 10-vuotiaana se alkoi edes hieman rauhoittua. Tosin uimisen ja keppien suhteen Aatu ei rauhoittunut ikinä. Alkuaikoina oli hermo välillä kireänä, kun moiseen energisyyteen ei ollut tottunut. Sisätiloissa Aatu oli kyllä pääsääntöisesti rauhallinen, mutta kaikki, mitä tehtiin, tehtiin 110-prosenttisella teholla... Luonteeltaan Aatu oli tutuille ihmisille varsin nöyrä, mutta muuten erittäin vahtiviettinen koira. Vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan Aatu oli lähinnä välinpitämätön silloin, kun ei oltu omalla reviirillä - sen kanssa saattoi käydä jopa koirapuistossa, mikä lienee saksanpaimenkoirille aika harvinaista. Suurella itsevarmuudella Aatu vain käänsi takapuolensa ärhenteleville nuorille uroksille.

Jouni tuli kuvioihin mukaan syksyllä 2001, ja pienen alkukankeuden jälkeen pojista tuli todella hyvät ystävät. Toisen koiran hankintaa mietittiin pitkään, kun pähkäiltiin, masentuuko ainoana koirana elämään tottunut Aatu-vanhus pahasti pennun tullessa taloon. Päätös pennun hankinnasta tehtiin kuitenkin keväällä 2005, ja roduksi vaalittiin snautseri. Lulu muutti meille loppukesästä, ja viikon nihkeyden jälkeen Aatu piristyi uudesta perheenjäsenestä oikein silminnähden. Aatu toimi loistavana opettajana ja suojelijana Lululle vuoden verran. Kun Aatu sitten 14-vuotiaana elokuussa 2006 kuoli, oli suru koko perheessä valtava.