13.2. Perjantai-iltana soitti Elina Salosta ja kyseli pennuista. 8-vuotias Roope-snautseri tarvitsi seuraajaa pelastuskoiran uralle. Sovittiin treffit sunnuntaille.

14.2. Lauantai hujahti nopeasti eläinten hoidon, kauppareissujen ja naapurin ystävänpäiväillallisten merkeissä. Yllättävää kyllä, ehdin jopa ratsastamaankin Rusinalla. Ja Jouni teki futsaltreeniensä yhteydessä heinänhakureissun. Yllättävän paljon ehdittiin sillekin päivälle!

15.2. Sunnuntaina puolen päivän aikaan Salon vieraat sitten saapuivat. Roope osoittautui varsin komeaksi herraksi. Lulu oli innoissaan saadessaan oikeannäköistä leikkiseuraa ja yhden pomotettavan pojan lisää. Pennut eivät osanneet tutunnäköistä vierasta koiraa juuri ihmetellä, mitä nyt Qui-Gon oli aluksi vähän selkäruoto pystyssä. Roope itse suhtautui pentuihin todella upeasti.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että kultapoika-Yoda valloitti ainakin ihmissydämet (etenkin perheen isännän välittömästi). Eikä Roopekaan sanonut vastalauseita. Niinpä Yoda matkasi heti perheensä mukana uuteen kotiin. Matka oli mennyt kivasti, tosin yksi oksu oli tullut. Uudesta kodista oli löytynyt välittömästi kiva piha, jolla liikkumista isoveli kyllä oli hieman pyrkinyt rajoittamaan, sekä mahtavia jännäreittejä huonekalujen takana.

16.2. Maanantaina olikin taas ohjelmaa vaikka muille jakaa. Laura-eläinlääkäri kävi rokottamassa ja tarkastamassa pennut. Myös Lulu sai rokotukset samalla. Pennut (ja tietysti  myös Lulu, mutta sehän on itsestäänselvyys ;) saivat Lauralta kehuja niin kuntonsa kuin käytöksensäkin ansiosta. Olivat käsiteltävyydeltään kuulemma kuin eri koiria edelliskertaan verrattuna. Harjoittelut eivät ole siis menneet hukkaan! Vaihtumassa oleva hammaskalusto oli kaikilla harvinaisen hyvässä kunnossa, pojilla olivat pallit tallella ja kaikkien kunto muutenkin täysin priima. Hieno homma!

Lohjalaisperheen isä ja tyttäret tulivat katsomaan pentuja samaan aikaan Lauran käynnin kanssa. Isän tarkoituksena oli hankkia tyttökoira, mutta Make-karhunpentu hurmasi tyttäret täysin. Illalla uusi vierailu perheen äidin kanssa, ja kotimatkalle lähdettiinkin sitten Make kainalossa. Maken eli nyttemmin Dolcen terkut tiistaiaamulta:

"Ensimmäinen yö uudessa kodissa Lohjalla on onnellisesti takana. Uni maistui hyvin Heidin vieressä eteisen lattialla. Parit ensimmäiset pissat tuli tehtyä seinälle, mutta kolmas jo sanomalehden päälle samoin kuin isompikin asia. Ulkona on ollut toistaiseksi niin paljon muuta uutta ihmeteltävää ja vähän arasteltavaakin, ettei nämä asiat ole vielä tulleet siellä mieleen. Autoonkin on jo uudelleen tutustuttu tekemällä pari lyhyttä muutaman kilometrin reissua. Kaiken kaikkiaan pentu on jo ihmeen hyvin kotiutunut uusiin oloihin, eniten varmaan hämmentää emon ja sisarusten puuttuminen. 

Nimi taitaa muuttua Makesta makeaksi. Eli tyttöjen valitsema uusi nimi on Dolce (lausutaan kuulemma doltse), joka on italiaa ja tarkoittaa sanakirjan mukaan mm. makeaa, mukavaa, söpöä, auttavaista, herttaista, lempeää..."

Kiitokset tilannetiedotteesta, hyvältä kuulostaa!

Dolcen tehdessä perheineen lähtöä kotiin kaarsi pihaan uusi auto. Hanna ja 2x Heidi tulivat katsomaan Hannalle pentua. Leia teki Hannaan lopulta suurimman vaikutuksen, ja kun minäkin suostuin siitä pitkin hampain luopumaan (niin kiva koti tiedossa), sovittiin että Leia muuttuu helsinkiläiseksi perjantaina. Toinen Heideistä ihastui välittömästi Qui-Goniin, harmi vaan, että hänellä on jo koirakiintiö täynnä Jedi-pojan kanssa. Heidi on ihminen, joka varmasti pärjäisi Q:n kanssa mainiosti!

Maanantai-iltana tuli vielä ihana viesti Yodan (eli Joppe) kuulumisista:

"moro!nyt jätkät jo painaa sovussa pitkin pihaa, alla ja päällä vuorotellen. eli ihan hyvältä näyttää! treeneissä käytiin syömässä lihapullia maalimiehiltä, vähän jo hokas mikä on homman nimi, eli se että ne äijät on kivoja ku ne antaa nameja. nimi taitaa muuttua kotoisasti joppeksi, vaikka muuten alkuperäinen olisi niin kiva nimi. eli taitaa tulla tilanteen mukaan yoda tai joppe. roopellakin noita nimiä on aika reilusti..."

17.2. Tiistaipäivä oli kulunut pennuilta polttopuuhommissa Jounin seurana. Myös Jounin veli Tuomas oli poikansa Nikon kanssa ollut kyläilemässä ja koirien kanssa resuamassa. Sen verran virtaa koiralapsiin oli kuitenkin jäänyt, että Jounin palautettua ne karsinaansa ja unohdettua sulkea liukuoven säpin, kvartetti oli kammennut oven auki ja vapautunut talliin. Ei siinä sinänsä mitään, mutta juuri ratsastuksessa olleen Dessi-hevosen hoitopakki oli ollut lattialla... Pakkiin oli tietysti tehty suuri inventaario ja sen sisältö oli levitelty ympäri tallia. Kaikki ihanasti revittävä oli luonnollisesti revitty, harjoja pureskeltu ym. Kun Dessin omistaja Maarit oli ratsastusreissun jälkeen avannut tallin oven, oli hävitys ollut hurja. Ja kaiken keskellä neljä ransua, joiden ilmeestä oli näkynyt, että näin ei ehkä olisi pitänyt käydä... Sen verran ymmärrystä alkaa pienissä snautserin päissä olla, että kvartetti oli tajunnut vetäytyä harvinaisen kiltisti takaisin omaan karsinaansa häpeämään. Kaiken resuamisen seurauksena lapset olivat illalla niin rauhallisia, että käsittelytuokiot olivat yhtä juhlaa. Lisäksi namirepertuaariin tuli uusi herkku - kuivattu naudanmaha. Alkuhämmennyksen jälkeen se näytti olevan kaikille suurinta herkkua - niin kuin olin aavistellutkin.

Pennuista luopuminen on ollut henkisesti yllättävänkin helppoa, kun kaikki ovat saaneet aivan mielettömän ihanat sekä rotuun perehtyneet kodit. Lisäksi omistajat ovat jaksaneet pitää yhteyttä ja kertoa kuulumisia. Mollyn "äitiä" näen töissä ja kuulen terveiset melkein päivittäin. Samoin Sylvian terkkuja kuulen usein monenkin "asianosaisen" kautta. Luke on käynyt kylässä jo pariinkin otteeseen ja isäntänsä jaksaa kertoa kuulumisia säännöllisesti. Myös Jopesta ja Dolcesta kuului heti... Kuitenkin, nyt kun talli alkaa oikeasti tuntua aika tyhjältä, tulee väkisinkin vähän haikea olo. Kun Leiakin vielä perjantaina lähtee, jää tallihommissa auttamaan enää Tilli, Obi-Wan ja Qui-Gon. Pojistakin toinen saattaa lähteä jo lauantaina alustavien jutteluiden perusteella. Mitenhän me sitten pärjäämme? Mitä sanovat Lulu ja Iiro, kun ihanat leikkikaverit vähenevät? Onneksi kaikki nyt lähteneet pennut ovat muuttaneet sen verran lähelle, että tapaamiset onnistuvat useinkin. Jatkossa onkin tarkoitus järjestää paini-, trimmaus-, ja näyttelyharjoituspäiviä koko porukalle. Toivottavasti mahdollisimman monet pääsevät paikalle, että snautserisäpinää saadaan nähdä tontilla jatkossakin!