Admiraldaala eli Tilli Tilliäinen

Tilli on Tilli Tilliäinen, koska se oli porukan pienin. Ja villein. Ja päättäväisin. Pikkupentuna Tilli ei erottunut joukosta mitenkään - se oli tavallisen värinen, tavallisen kokoinen ja käytökseltään normaali. Se oli myös ainoa tytöistä, josta kukaan ei ollut erityisesti kiinnostunut. Näin ollen päätin, että olkoon tämä sitten se pentu, joka meille jää. Tilli on tytöistä eniten lulumainen, sillä on todella lyhyt runko, kaunis pää ja viuhakkeen luonne.

Muut pennut alkoivat saada massaa koko ajan nopeammin, mutta Tilli ei. Sen sijaan Tilli oppi kiipeämään. Ensin rappuja, sitten koiraporttia ja lopulta ihan mitä tahansa pitkin. Tilli on varsinainen Houndini, eikä sitä ei pidättele mikään. Paitsi, Luojan kiitos, hevoskarsinan seinät. Käsittämättömällä päättäiväisyydellä Tilli kampeaa vaikka järkyttävän painavan vanerilevyn nauloista irti ja kiikkuu sen takaa löytyvää korkeaa verkkoa pitkin vapauteen. Korkeakaan pudotus ei näytä tätä pikkuleidiä hirvittävän.

Tilli oli pentuna myös villi. Se sai juoksuhepuleita yhtenään. Tillin mielestä parasta kaikesta oli napata suuhun jotain, mitä muutkin halusivat  (tai luulivat haluavansa) ja painella saalista taitavasti suojellen ympäri maita ja mantuja sisarukset perässä.

Tillin arvostelut:

Tallinna, erikoisnäyttely, 7.6.2009 Irina Azen, Valko-Venäjä

PEK1, KP, VSP-pentu

Suomennos venäjästä (kiitos Nadja!):

Normaali purenta, keskikoko ja -luusto. Ikäisekseen tilava (volyymia). Hyvä pään pituus, täyteläinen kuono-osa. Karkea karva, tasainen väri. Kapea takaa. Vapaat kyynärpäät. Tarpeeksi kehittynyt ikäisekseen.  Hyvät kulmaukset. Vahva selkä.

Porvoo, erikoisnäyttely, 6.6.2009 Javier Sánchez, Espanja

PEK2

Square. Short in neck. Good length of the head for a female. Good coat & color. A little bit leggy at the moment. Angulation in front could be better. Moves ok.