Yhteystiedot

Marjo Simpanen
puh. 0400 904005
marjosimpanen@hotmail.com

Jouni Kvist
puh. 040 7367682
jounikvist@hotmail.com

Uusimmat kuvat

Lord of the Rings -pennut

Pentujen äiti FI MVA Admiraldaala

Pentujen isä SE & FI & NO MVA Cegali's Daimler

Pennut syntyivät 7.5.2013. 5 urosta ja 1 narttu.

Emä: FI MVA Admiraldaala (Tilli). Lonkat B/B, kyynärät 0/0, silmät terveet, TgAA negatiivinen (ei viitteitä kilpirauhasen vajaatoimintaa aiheuttavaan autoimmuunisairauteen)

Isä: SE & FI & NO MVA Cegali's Daimler (Urax, rek.no. SE22085/2010). Lonkat A, TgAA negatiivinen, MH-luonnekuvattu.

Uraxin terveys- ja luonnetulokset löytyvät Ruotsin kennelliiton Hunddatasta rekisterinumerolla tai nimellä.

Lisätietoja Uraxista myös Cegali's kennelin kotisivuilta.

 

 

Miksi ja millaisia pentuja?

Me emme varsinaisesti kasvata koiria, vaan harvojen pentueiden taustalla on aina ajatus lisätä omaa koiralaumaa uudella yksilöllä. Koska ensisijainen tarve on omalle koiralle, on tavoitteena saada sellaisia pentuja, jotka itsellekin kelpaavat.

Ensisijainen tavoite on terveys. On todella surullista, jos parhaassa iässä olevasta koirasta joutuu luopumaan terveysongelmien takia tai sairaudet tekevät elämästä muuten vaikeaa. Meillä snautserin tulee olla perusterve ja fysiikaltaan aktiivista elämää sekä harrastamista kestävä koira. Erilaiset allergiat, tulehdussairaudet ja muut immuniteetin ongelmat tekevät sekä koiran omasta että ihmisten elämästä piinaavaa ja hankaloittavat harrastamista, siksi niiden välttäminen on mielestäni erityisen tärkeää.

Toinen tärkeä asia on luonne. Snautserin tulee olla aktiivinen ja monipuoliseen harrastamiseen soveltuva perhekoira, joka on oikein aktivoituna kotioloissa rauhallinen. Snautseri on perheenjäsen ja kumppani, jonka voi luonteensa ja koulutettavuutensa puolesta ottaa mukaan minne tahansa. Meille itsellemme on myös erittäin tärkeää, että koira ei ole paukkuarka, sillä asumme maaseudulla, jossa harrastetaan paljon metsästystä. Elämä paukkuaran koiran kanssa olisi ympäristössämme mahdotonta varsinkin sorsastusaikana.

Kolmantena tavoitteena on saada pennuista sen verran snautserin näköisiä, että rodun pystyy ongelmitta tunnistamaan, ja hyvässä lykyssä myös näyttelyissä kehtaa käydä. Tärkeä tavoite on oikeanlainen karkea karva, joka on säänkestävä ja helppohoitoinen.

 

Tilli

Tilli täyttää ainakin omasta mielestäni jalostuskoiralle asetettavat vaatimukset. Se on koira, jonka pennun haluan itselleni ja jonka pentua uskaltaisin suositella muillekin.

Terveys: Tilli on aina ollut perusterve. Se ei ole allerginen millekään, se voi syödä mitä tahansa, sen maha on aina kunnossa eikä sillä ei ole ollut lääkitystä vaativia tulehduksia. Tillillä ei myöskään ole ollut lihas- selkä- tai nivelvaivoja. Lisäksi Tilli on tutkittu terveeksi kilpirauhasen vajaatoimintaa aiheuttavan autoimmuunisairauden osalta. Tilli on myös läpäissyt kaikki Suomen Snautserikerhon jalostuskoirille asettamat terveyssuositukset (lonkat B/B, kyynärät 0/0, silmät terveet).

Luonne: Tilli on mitä rakastettavin koira. Se on snautseriksi ehkä turhankin "helppo", mutta en pidä sitä huonona asiana, sillä suurin osa pennuista menee kuitenkin pääasiassa koti- ja perhekoiriksi. Tilli on varsin tottelevainen, edelleen hieman pentumainen, eikä sen kanssa ole tarvinut juurikaan keskustella säännöistä. Osa syynä helppouteen ja tietynlaiseen pehmeyteen voi toki olla se, että Tilli on aina elänyt vahvaluonteisen emänsä tassun alla ja muutenkin lauman alimmaisen asemassa. Temperamenttia ja kovuutta löytyy kuitenkin tarvittaessa, Tilli on mm. rotanpyynnissä aivan lyömätön! Tilli ei myöskään ole paukkuarka.

Ulkonäkö: Tilli on ulkonäkönsäkin puolesta kelvollinen snautseri, mistä kertonee Suomen muotovalion arvon saavuttaminen. Kaksi kertaa Tilli on myös palkittu rotunsa parhaana. Ulkomailla Tilli ei vielä ole näyttelyissä käynyt yhtä pentuluokkaa lukuun ottamatta. Tillin vahvuuksia näyttelyissä ovat olleet todella kaunis pää ja ilme, neliömäinen rakenne, lyhyt runko, hyvä karva ja erittäin hienot liikkeet.

 

Miksi ruotsalainen uros?

Suurin osa koirilla ilmenevistä perinnöllisistä sairauksista on seurausta sukusiitoksen aiheuttamasta sairausgeenien homotsygotian kasvusta. Siksi ns. terveysjalostuksessa ensimmäinen ja tärkein sääntö on välttää sukusiitosta mahdollisimman paljon. Tämä oli yksi syy, miksi lähdin "merta edemmäs kalaan". Suomesta oli vaikea löytää urosta, jolla ei olisi Tillin kanssa samoja lähisukulaisia, ja joka kuitenkin muuten olisi täyttänyt urokselle asettamani vaatimukset. Lisäksi halusin välttää uroksia, joilla jo joko itsellään tai joiden isillä/pojilla oli jo paljon jälkeläisiä Suomessa.

Tapasin viime syksynä erään suomalaisen snautsereiden erikoistuomarin, jolle valittelin uroksen löytämisen vaikeutta ja kyselin ehdotuksia, mistä kannattaisi lähteä etsimään. Hän sanoi olevansa huolestunut siitä (minkä olen itsekin valitettavasti huomannut), miten paljon luonneongelmia (=arkuutta) on suomalaisissa snautsereissa alkanut näyttelykehissä näkyä. Hänen kokemuksensa mukaan ruotsalaisilla snautsereilla oli pääsääntöisesti todella hyvät luonteet, ja hän kehottikin etsimään urosta siltä suunnalta.

Ruotsi oli urosta etsiessä siinäkin mielessä hyvä suunta, että Ruotsin kennelliiton Hunddatasta on mahdollista nähdä luotettavaa ja Suomen tuloksiin verrattavissa olevaa tietoa koirien terveystutkimuksista ja luonnekuvauksista. Ruotsissa on myös jo pitkään tutkittu koiria kattavasti, joten tietoja oli mahdollista löytää useasta sukupolvesta ja monesti kaikista yhden pentueen koirista.

 

Miksi juuri Urax?

Kävin läpi melkein kaikki ruotsalaisten kasvattajien kotisivut ja niillä mainitut urokset. Etsin Hunddatasta urosten sukutaulut ja sekä urosten omat että mahdollisimman laajasti niiden sukulaisten terveystutkimustulokset, luonnekuvaukset ja näyttelyinformaation. Lopulta mielestäni ehdottomasti parhaaksi parituskumppaniksi Tillille valikoitui Urax.

Sukutaulu: Uraxilla ja Tilillä ei ollut samoja koiria lähisukulaisissa, joten sukusiitosaste jäi olemattomaksi. Lisäksi Uraxin sukutaulussa ei ollut sellaisia koiria, joita syystä tai toisesta haluan välttää.

Terveys: Urax oli itse saanut lonkkakuvaustuloksen A, minkä lisäksi myös sen sukulaisilla oli hyvät tulokset luustotutkimuksissa. Lisäksi Urax oli tutkittu terveeksi kilpirauhasen vajaatoiminnan osalta.

Luonne: Urax oli suorittanut MH-luonnekuvauksen sellaisilla tuloksilla, jotka ainakin omasta mielestäni olivat snautserille täydelliset. Se oli myös todettu laukausvarmaksi. Myös Uraxin sukulaiset, jotka olivat MH-testin suorittaneet, olivat saaneet hyviä tuloksia. Kun itse pääsin tapaamaan koiraa, olin todella myyty - vastassa oli ystävällinen, snautseriksi avoin ja erittäin itsevarman oloinen uros. Virtaa oli sopivasti, sisätiloissa koira oli kuitenkin todella rauhallinen. Tapasin myös Uraxin äidin ja äidinäidin useita kertoja, ja ne olivat juuri yhtä hurmaavia kuin poikakin. Mukava oli myös huomata, että Urax oli hyvin motivoitavissa, jopa silloin, kun juoksuisia narttuja oli ympärillä.

Ulkonäkö: Urax on mielestäni myös ulkonäöltään todella upea snautseri. Toki moni muukin on ollut kanssani samaa mieltä, sillä Urax on pärjännyt näyttelyissä erinomaisesti. Varsinkin Tillille uskoisin sen sopivan parituskumppaniksi erityisen hyvin, sillä ne ovat samantyyppisiä, niillä on paljon samoja vahvuuksia, mutta eri heikkoudet. Urax on maskuliininen olematta liian suuri tai raskas. Sillä on hieno kaula ja niska, vahva rinta, lyhyt runko ja hyvät kulmaukset. Turkki on todella karkea.

 

Tilli ja Urax

Urax

Urax poseeraa, Tilli häiriköi