19.2. Jouni oli taas päivän kotosalla ja ulkoilutti pentuja ja aikuisia päiväsaikaan useamman tunnin ajan. Illalla porukka olikin rauhallista ja saatoin helposti siistiä koneella lapsukaisia. Lähinnä kohteena oli Leia, jolla oli tiedossa kotiin lähtö seuraavana päivänä. Leikkailin kynsiä ja pusuttelin ipanoita. On ne ihania väsyneinä! :)

Joppe oli käynyt rokotuksessa, ja hyvin oli kaikki mennyt. Onneksi esinahkaepisodista ei ole ilmeisestikään jäänyt huonoja muistoja. Ipana oli myös auttanut sisäremonttia tekevää isäntäänsä seinän purkamisessa. Ei kuulemma pauke tai mikään muukaan pikkujäpikkää pelota. Ainoastaan teollisuusimuri oli ollut hieman epäilyksiä herättävä tuttavuus. Roope-isoveljenkin kanssa menee kuulemma hienosti. Mahtavaa!

20.2. Pidin hiihtolomapäivän töistä, jotta sain Lulun vihdoin siistittyä. Karvojen alta kuoriutuikin taas ihan snautserin näköinen koira! Samalla hurruuttelin myös Obin ja vähän Tilliäkin. Iltapäivällä saapuikin sitten Hanna adjutantteineen noutamaan Leiaa kotiin. Taas oli haikea hetki, kun yksi pusuliini piti saattaa matkaan. Leian automatka oli sujunut hyvin, tosin viimemetreillä oli tullut yksi oksennus. Perillä pentu oli pelotta tutkinut kaikki paikat ja ihmiset. Ja sitten olikin tullut väsy.

21.2. Lauantai oli tapahtumarikas päivä. Kasper saapui emäntänsä Johannan kanssa heti aamupäivällä, ja koiruudet pääsivät hurjastelemaan tiluksille. Kasper juoksutti innoissaan Tilliä, Obia, Qui-Gonia ja Lulua. Iiro-raukka oli teljetty talon yläkertaan, sillä se ei luultavastikaan olisi ollut kovin myötämielinen vieraalle urokselle omalla reviirillään... Kasper oli ulkonäöllisesti miehistynyt kovasti ja näytti todella upealta herralta. Emäntänsä mukaan myös järkeä on tuolle ikikakaralle tullut kuin huomaamatta lisää muutamassa kuukaudessa. Uskoisikohan? ;) Kuvia Kasperin vierailusta löytyy lisää kuva-albumista. Kuvista käy hyvin ilmi Qui-Gonin "lievä" pyrkimys dominoida vierailijaa... Ihme kyllä, Kasper antoi pikkukundin huseerata varsin rauhassa. Pitkäpinnainen jätkä!

Puolenpäivän aikoihin saapuivatkin pennunkatsojat Jalasjärveltä asti. Obia olin heille vähän varaillut, ja hyvinhän tuo söpöliini kelpasikin. Huolimatta siitä, että sekä minä että Johanna kerroimme kaikki varoittavat esimerkit snautserin omistamisesta... Kaikkeen sitä järkevät ihmiset ryhtyvätkin! Niin sitten alkoi Obin matka kohti lakeuksia ja uusia kokemuksia. Illalla tuli viesti, että matka oli mennyt hyvin ja ipana tutkiskeli rauhassa paikkoja. Kotiin flunnssaisena pentua odottelemaan jäänyt varsinainen omistaja Tomi oli myös ollut Rokiksi nimettyyn Obiin varsin ihastunut. Hyvä niin!

Myöhemmin iltapäivällä tuli Yoda-Joppelaisen emännältä Elinalta viestiä, että Joppe oli päässyt isoveljen siivellä treenaamaan makkaran syöntiä rakennusetsintäharjoituksiin Järvepäähän asti. Kersa oli jaksanut pitkän päivän mainiosti eikä makkaran syönnissäkään ollut ollut vaikeuksia. Hyvä Joppe! :)

Yöksi otin Tillin ja Qui-Gonin sisälle; saivat alkaa harjoitella normaalia sisäkoiran elämää Lulun ja Iiron opastuksessa. Harjoiteltiin myös hihnassa kulkemista ja kaulapannan pitoa. Kahden pennun kanssa tämä alkaa jo olla mahdollista, useamman kanssa ei oikein resurssit ja kädet riittäneet...

22.2. Sunnuntaina aloitin böndepentujen sivistämisen. Huristelimme autolla kirkonkylälle hihnakävelylle. Lulu tuli mukaan oppaaksi ja henkiseksi tueksi. Voi että oli aluksi jännää, kun joka paikassa oli luistelijaa, hiihtäjää, autoa ym. Hienosti pennut kuitenkin osasivat kulkea, ja jännitys katosi nopeasti. Varsinkin Qui-Gon lähti kotimatkalle selvästi omasta mielestään suurena maailmanmiehenä...

23.2. Maanantaina Jouni oli taas kotosalla ja hoiti koirien päiväviihdytyksen. Meikäläiselle jäi helppo homma käsitellä väsyneet koirat illalla. Tällä kertaa pestiin hampaat ja leikattiin kynnet kaikilta, myös Lululta ja Iirolta.

Leian Hannalta tuli viesti, että kotiutuminen oli sujunut mukavasti. Aluksi kaupunkielämä meluineen oli ollut Leiasta hieman pelottavaa, mutta nyt arastelu oli jo muuttunut kiinnostukseksi. Sunnuntaina Leia oli päässyt Hannan kaverin Heidin koirien kanssa viuhtomaan, ja vauhtia oli riittänyt. Leia jää kuulemma myös pikkuprinsessan kutsumanimeksi.

Myös Rokilta tuli tekstari, että hyvin menee. Kiva juttu!

Ja vielä illan kruunuksi tuli Jopen Elinalta mahtava sähköposti:

"moikka!

kasvattamas pentu on nyt poliisin treenaama! tänään oli rakennusetsintätreenit, salon poliisikoirat treenaa meijän kanssa, joten poliisi-setä syötti makkaraa joppelle. eli poliisin treenaama. meni muuten tosi hyvin, pienen alkujännityksen jälkeen jätkä rentoutu ja tajus et hitsin kivaa hommaa. etsitty hänen kanssa ei sen suuremin o, lähinnä tutustuttu paikkoihin ja ihmisiin siellä. rappusissa(liukkaat ja pinnakaiteiset) oli ilmiö! ei pienintäkään epäröintiä vaan paineli ylös ja alas mua seuraten. ja siis "avointa" puolta pitkin, missä vaan rautapinnat kaiteena. yleensä pennut ja aikuisetkin kulkee tiukasti seinän viertä, mut ei tää räähkiäinen. selvää ainesta ;)

nyt sitte uni maistuukin sohvalla, mun selän takana.

istua osaa jo käskystä ja tulla luo, ainakin melkeen joka kerta. ja jalkaa nostelee kivasti sisällä..."

Aivan mahtavaa! Paitsi tietysti tuo jalan nostelu sisällä... Kiitokset terveisistä!

24.2. Jouni oli taas väsyttänyt koirat päivällä ja kävi vielä illalla jouksulenkillä Iiron kanssa. Minä pääsin siis jälleen helpolla suhteellisen rauhallisten pentujen ja Lulun kanssa. Ipanat alkavat olla jo tottuneita sisällä yöpymiseen, eikä iltasohotus ole enää niin mahdotonta. Kunhan muistaa huolehtia, että puruluita ja leluja on tarpeeksi kaikille...

Luken isäntä soitteli iltapäivällä ja kertoi kuulumisia. Hyvin kuulemma menee heilläkin, ja Luke kulkee kaikkialla suvereenisti mukana. Joitain pieniä äijäelkeitä alkaa kuulemma jo olla... Onneksi rokotukset ovat kohta kunnossa ja pennun kanssa pääsee tapaamaan vapaammin muita koiria ja osallistumaan koulutuksiin sun muihin tapahtumiin.