Pennut olivat lukittuna karsinaan kengittäjän vierailun ajan, ja siellä olikin sitten harjoitettu isojen poikien leikkejä. Eli pojat olivat jumputelleet toisiaan. Päästäessäni pennut karsinasta huomasin, heti, että Yodalla roikkui pippeli pitkällä ulkona. Esinahka oli jäänyt kiipeliin paisuvaisen taakse, eikä pippeli päässyt vetäytymään takaisin. Obilla oli käynyt kerran hieman samalla tavoin, mutta sen verran lievemmin, että siitä selvittiin omin voimin. Nyt tilanne oli hankala, enkä onnistunut itse nitkuttamaan esinahkaa mihinkään suuntaan. Ei auttanut kuin lähteä kiitämään läheiselle eläinlääkärille. Apu saatiin onneksi heti, tosin sen verran tiukassa oli nahka ja toimitus kivulias, että Yodalta piti pistää taju kankaalle operaation ajaksi. Episodin seurauksena Yoda sai antibioottikuurin, pariksi päiväksi kipulääkettä ja tietysti luvan tulla meille sisälle muutamaksi yöksi.

Nuolemisen estämiseksi viritin pikkupojalle ensimmäiseksi illaksi hevosen kavion suojaksi tarkoitetun bootsin. Hyvin toimi! Muut sisarukset olivat tietysti erittäin kiinnostuneita Yodasta ja erityisesti käsitellystä pippelistä, eli perjantaipäivän Yoda sai viettää kaksistaan Lulun kanssa, että lisäongelmilta vältyttiin.

Pennut madotin taas 6.-8.2. Tehosterokotukset annetaan 16.2.

Lauantaina olikin sitten kiva päivä! Luke tuli käymään kylässä, ja vauhtia riitti. Luke oli kasvanut hurjasti korkeutta ja näytti kaikkinensa todella hyvältä. Hienosti poika myös selvisi sisarusten ja äidin kurmootuksesta. Lähietäisyydeltä tavattu Dessi-hevonen oli selvästi Luken mielestä aika kiinnostavan hurja juttu, Lukehan ei ehtinyt ennen omaan kotiin muuttoa hevosia juurikaan nähdä.

Illalla käsittelin taas kaikki pennut läpi, ja huomasin, että etuhampaita puuttui jo yhdeltä jos toiseltakin. Kohta ovat naskalit historiaa! Sunnuntaina Leian pahemmin katkennut kulmurikin heilui jo kunnolla, ja maanantaina se olikin jo lähtenyt kokonaan. Hyvä juttu!

Maanantain ja etenkin tiistain (viikko 7) käsittelyharjoituksissa alkoi selvästi näkyä, että tehty työ alkaa tuottaa tulosta. Ipanat ovat pöydällä todella hienosti, ja kampaaminen, hampaiden katsominen, korvien teippaaminen ym. onnistuvat hienosti. Myös seisominen menee jo upeasti, nyt vain pitäisi saada Jouni suostuteltua kuvaushommiin... Maanantaina tuli myös viimeminuuteilla ilmoitettua Lulu Tampereen näyttelyyn. Nyt on pakko saada se tursake siistittyä!