3.2. - 10.2.2009 Sattuu ja tapahtuu

Keskiviikko 11.2.2009 klo 17.33 - Marjo

Viikon 6 alku sujui ilman suurempia ihmeitä. Joka päivä kaikki ipanat käsiteltiin erikseen, minkä lisäksi porukka sai painaa vapaana tuntitolkulla tallipuuhien yhteydessä. Torstaina sen sijaan saimmekin pientä tapahtumaa iltasella...

Lue lisää »

20.1. - 2.2.2009 Vauhtia, harjoittelua ja terkkuja sisaruksilta

Tiistai 3.2.2009 klo 18.45 - Marjo

Päivät ovat menneet kuin siivillä, enkä ole ehtinyt päivittää tapahtumia. Toisaalta mitään kovin ihmeellistä ei ole edes tapahtunut... Lukea, Sylviaa ja Mollya lukuun ottamatta kaikki riiviöt ovat edelleen meillä. Mainiota ja hienoja tyyppejä ovat kaikki, kohta en malta luopua yhdestäkään! ;0) Seisomiskuvia yritän saada joku päivä otettua, mutta vielä eivät vauhtiviikarit malta olla paikallaan niin kauaa, että meidän toivottoman hitaalla kameralla ehtisi ottaa onnistunutta kuvaa... Oppimista tapahtuu kuitenkin joka päivä, että ehkä jo loppuviikosta kuvatkin onnistuvat!

Pennut kasvavat kohisten; Lukeltakin tuli terveisiä, että jätkä hätyyttelee jo 10 kilon painoa. Ja oikein sopivan hoikasta pojasta on kuitenkin kyse! Trimmauspöytä kannettiin talliin rokotussessiota varten, minkä jälkeen se sijoitettiin satulahuoneeseen. Pentuja onkin nyt käsitelty pöydällä yksitellen lähes päivittäin. Harjoituksessa käydään aina koko ipana läpi, leikellään tarvittaessa kynsiä, katsotaan hampaat, kammataan ja harjoitellaan seisomista. Ja välillä teippaillaa korvia - tosin kovin kauaa teipit eivät matkassa pysy.

Muuten pentujen päiviin on kuulunut ulkoilua useampi tunti päivässä, osallistumista tallitöihin ja yleistä riehumista. Tallin takana oleva iso oja (uoma on iso, vettä ojassa ei virtaa juuri nimeksikään) ja ojan takana oleva pelto ovat jänniä paikkoja. Ojan reunoja kiipeillään ylös ja alas ja ojan pohjalla painetaan hepulijuoksua. Myös vanha lato on suosittu riehumispaikka. Ison puukasan päälle on ihana kiivetä ja sitten liukua puiden kanssa taas alas. Porukassa alkaa olla jo sen verran vauhtia, että sen vahtimisessa saa olla tarkkana. Reviiri laajenee koko ajan, ja tie sekä hevostarhat houkuttavat päivä päivältä enemmän. Onneksi meidän hevoset ovat tottuneita koiriin ja (niiden suhteen) melko pitkäpinnaisiakin... Lulu ja Iiro ovat kummatkin taantuneet pentujen tasolle, joten niistä ei paljon apua valvonnassa ole. Päin vastoin, nämä hyväkkäät vievät innolla pentuja milloin mihinkin uuteen seikkailuun. Lulu myös tykkää juoksuttaa lapsiaan tallin seinustaa edes takaisin - se nappaa suuhunsa jonkun aarteen ja houkuttaa koko pentueen painamaan perässään hurjaa vauhtia. Iirosta sen sijaan on tullut kaikkien pentujen suuri idoli, siinä roikkuu koko ajan vähintään kolme pentua. Pisteet kyllä Iirolle, sen hermo kestää innokkaan ihailun kiitettävästi. Itse asiassa ihailu näyttää hivelevän nuoren miehen itsetuntuoa, ja Iirolla onkin aina kiire pentujen seuraan.

Lukella, Sylvialla ja Mollylla menee kaikilla myös hienosti. Vauhtia tuntuu kodeissa piisaavan.

Luken terkkuja 25.1.:

"Tervehdys! Viikon hiljaiselon jälkeen taas muutama sana Luken kuulumisista. Vauhtia piisaa yhä, mutta enenevässä määrin alkaa olla niitä hetkiä, kun Luke käyttää korviaan isäntäväen kuuntelemiseen. Iltalenkin jälkeiset hetket sisällä alkavat olla oivia oppimishetkiä perusasioiden opettelemiseen. Hihnassa kulku onnistuu pääsääntöisesti ilman suurempia vetämisiä ja jokaisella lenkillä pidetään herraa vapaana hetkittäin. Uusi lumi pihalla ja Antin jalkapallot ovat tällähetkellä kuuminta uutta, niiden kanssa vierähtäisi pihalla pitempikin aika..."

Kiitokset taas terkuista ja kuvista kaikille! :)